Oli jollain tapaa jopa jännittävää astella Ursukin myymälään sovittamaan ja tilaamaan kuivapukua aivan ensimmäistä kertaa! Myymälälle ajaessani onnistuin jopa tulkitsemaan tienviittoja väärin ja ajamaan ensin varaston pihaan, josta kummastuneiden katseiden saattelemana päädyin nopean u-käännöksen jälkeen oikeaan pihaan. Lämmin vastaanotto myymälän puolella sai eksymisestä aiheutuneen lievän häpeäntunteen laantumaan heti alkuunsa ja asiantunteva myyjä arvasi jo puolesta lauseesta, mitä pukua tulin sovittamaan.

Ehdin jo hieman pettyä, kun kuulin, ettei haluamaani pukua ollut hyllyssä, enkä niin ollen päässyt sitä sovittamaan, mutta nopeiden mittausten ja yhden väärän koon poissulkemissovituksen jälkeen oli oma puku jo tilattu, lainapuku odotusajaksi sovitettu ja oikean kokoiset neopreenikengät löydetty. Neopreenikengätkin myyjä onneksi tunnisti kuvailusta: ”ne tossu/kenkä asiat” eikä tarvinnut jäädä ilman tossuja pelkän sanaston hukassa olon takia. Myyjä myös opasti kuivapuvun pukemisessa ja neuvoi, miten ylimääräisen ilman puvun sisältä saa pois raottamalla kaulusta samalla kun menee kyykkyyn. Joillekin nämä ovat varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta oli mukava huomata, miten hyvin palveltiin myös tällainen kuivapuvuista täysin tietämätön asiakas.

Kun sain lainapuvun kotiin, en malttanut olla sovittamatta sitä vielä kertaalleen uudestaan, enkä olisi millään malttanut odottaa sen ikioman puvun valmistumista!

Nämä edeltävät tunnelmat puvun tilaushetkeltä ovat toukokuulta. Pukuni tilattiin 18.5. ja varoiteltiin, että normaalisti kolme viikkoa kestävä toimitus saattaa kiireen vuoksi venyä jopa kuuteen viikkoon. Tasan 11 viikkoa myöhemmin sain puhelun, jossa kerrottiin, että pukuni on vihdoin valmis. Vaikka tässä viikkojen aikana oli ehtinyt moneen kertaan kiroamaan sitä, miten pukua ei vieläkään ala kuulua, laantui ärsytys huomattavan paljon, kun omaa pukua pääsi ensimmäistä kertaa sovittamaan. Se oli juuri niin hieno, kuin odotinkin. Tällä kertaa sain myös huomattavan paljon tarkemmat huolto-ohjeet, kuin lainapuvun käyttöön saadessani.

Vaikka pukua joutui odottamaan tolkuttoman kauan, oli minulla kuitenkin koko ajan käytössä lainapuku, joka lievitti odottelusta johtuvaa ärsytystä. Oikeastaan kaikki sujui ihan hyvin, vaikka toimitusaika venyi venymistään. Nyt kelpaa sitten lillua syksyn kylmenevissäkin vesissä, kun on oma puku, jonka voi huoletta vetäistä päälle tarpeen tullen.

-maakrapu Jenna-

Uuden tuotteen suunnittelu ja lanseeraus on aina massiivinen projekti, joka ei välttämättä kaikesta vaivasta, huolenpidosta ja yrityksestä huolimatta ota tuulta alleen. Tänä kesänä Kaarinan Purjehduspalvelut on tuonut ja tuo asiakkailleen kasan uusia tuotteita. Keväällä vahvuutta paikkaamaan saapui uusi purjejolla, jota asiakkaille vuokrauksen lisäksi käytetään koulutukseen ja nopeiden jollakokeiluiden järjestämiseen.

Jollaan liittyvien palveluiden lisäksi aivan uutena palveluna tänä kesänä järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä Seilin ja Örön saarten välillä asiakaspurjehduksia. Seilin saaressa on nyt avattu majoituspalvelu ja siitä syystä mekin suuntasimme nokan kohti Seiliä. Rauha seilasi saarien väliä 24.-27.7. tavoitteenaan kuljettaa elämyshakuisia matkalaisia saaresta toiseen. Rauha sai seilata kevyellä lastilla, sillä yrityksistä huolimatta asiakkaita ei purjehduksille tullut. Mainokset olivat tavoittaneet vain yhden kiinnostuneen, eikä hänenkään suunnitelmiin Seilin ja Örön välinen pitkä purjehduspäivä sittenkään sopinut, joten tällä kertaa saatiin purjehtia ihan henkilökunnan kesken.

Sääli oli, että nämä täydelliset purjehduspäivät menivät nyt asiakkailtamme sivu suun. Tuulta ja aurinkoa riitti, eikä vesisade osunut yhdenkään päivän purjehdusosuuksille. Viimeiselle päivälle sattui myös kunnon helle ja kevyempi tuuli, jolloin sain itsekin hiljaisina hetkinä vain keskittyä makaamaan kannella mahdollisimman paikoillaan, jottei pääsisi tulemaan liian kuuma. Olisi kelvannut asiakkaitakin kestitä noin kauniilla kelillä.

Nyt pyytäisin teiltä palvelusta, jolla olisi meille todella suuri merkitys. Kertoisitko meille, mikä olisi saanut juuri sinut lähtemään mukaan tällaiselle purjehdukselle? Halvempi hinta? Eri reitti? Eri ajoitus? Aikaisempi tieto mahdollisuudesta? Vai jokin ihan muu?

-Maakrapu Jenna-

Rauha luovutettiin vuokralle viikoksi, joten nyt oli oiva tilaisuus vuokrata Buster Rentiltä moottorivene, pitää moottorivenekursseja ja järjestää päiväretkiä sellaisiin paikkoihin, joihin purjeveneellä ei päivässä ehdi. Tällä kertaa kohteeksi oli valikoitunut Katanpää siellä olevien geokätköjen ansiosta. Tiivistettynä niille, joille geokätköily on vieras harrastus: Kätköilyssä etsitään gps:n avulla eri paikkoihin piilotettuja geokätköjä. Harrastus johdattaa toinen toistaan hienompiin paikkoihin ja onkin mahtava tapa nähdä sellaisia paikkoja, joiden olemassaolosta et edes tiennyt!

Matka alkoi siis Raision venesatamasta Buster Rentin laiturista aamupäivällä yhdeksän aikaan ja suuntasimme siitä lounaalle kohti Hakkenpäätä. Purjeveneellä eteenpäin lipumiseen tottuneelle oli matkustaminen alusta saakka kovin kuoppaista, mutta siihen tottui nopeasti. Hakkenpäähän mennessä matkalla oli kohtuullisen paljon nopeusrajoituksia, joten töyssyisyys ei myöskään päässyt muodostumaan ongelmaksi. Sopivasti lounasaikaan, eli noin klo. 11 pääsimme perille Hakkenpäähän. Hetken jouduimme etsimään laituripaikkaa, mutta lähemmäs uskallettuamme huomasimmekin ravintolan asiakkaille varatut paikat heti tankkauslaiturin vieressä. Paatti siis kylkikiinnitykseen, luukut kiinni ja syömään! Asetuimme Sahan Saluunan terassille nauttimaan auringonpaisteesta ja hyvästä ruuasta. Ainakin näin arkipäivänä lounasaikaan oli paikka todella rauhallinen ja ruuatkin valmistuivat ripeästi.

Aika luksusta istuskella lämpöisessä kajuutassa, ihastella merta isoista ikkunoista ja kaikessa rauhassa keskittyä navigoimiseen. 

Matka Katanpäähän alkoi jo ottaa vatsanpohjasta. Tuuli lähenteli 10 metriä sekunnissa ja avoimemmilla alueilla aallot hyppyyttivät jo ihan huolella. Kuitenkin pääsimme parissa tunnissa perille asti ilman ongelmia. Katanpään satama oli hyvin suojainen, joten vaikka tyrskyävän veden äänet kuuluivat laiturille, ei itse laiturissa ollut aalloista tietoakaan. Nyt koitti vihdoin odotettu geokätköilyosuus. Melkein heti vierasvenesatamasta lähti rantaa pitkin kiertävä, harvinaisen hyvin merkitty luontopolku, jonka varrella geokätköt piileskelivät. Kävelimme siis luontopolkuja, etsimme piilotettuja purnukoita, ihastelimme upeita maisemia sekä rakennelmia ja haistelimme meri-ilmaa. Eri puolilla saaria oli mieletön ero, toisella rannalla oli lämmintä ja tyyntä ja toisella taas tuuli puhalsi niin että hatustaan sai pidellä kiinni. Kätköjä Katanpäästä löytyi seitsemän ja niitä etsiessä päästiin kiipeämään yläilmoihin, kurkkimaan maan alle sekä tasapainoilemaan rantakivillä.

Bunkkereita Katanpään luontopolun varrella

Kätkökierroksen ja vierasvenesataman kahvilassa juotujen päiväkahvien jälkeen suuntasimmekin jo takaisin mantereelle. Takaisintulomatka menikin lähinnä myötäaallokossa, eli paljon vähemmän kuoppaisesti. Ajelimme hieman yli 20 solmua ja iltaan mennessä vauhtiinkin alkoi jo tottua, vaikka alussa se tuntui hurjan kovalta. Paalumatkalla uskaltauduin jopa ohjaamaan venettä hetken aikaa. Taisi olla ensimmäinen kertani moottoriveneen ruorissa. Itselläni ei vielä syttynyt suurta kipinää moottoriveneellä ajeluun, mutta onneksi sain keskittyä navigointiin, joka on minulle lähempänä sydäntä. Alle kolmessa tunnissa olimme jo takaisin Raision venesatamassa sekä uupuneina, että virkistyneinä. Merellä on ihmiseen ihmeellinen vaikutus.

Varpaiden kuivattelua rantakivillä tasapainoilun jälkeen saaren tuulisemmalla puolella. Tällaiset maisemat ovat olleet aina mielestäni kaikkein kauneimpia, kelpaa kuivatella varpaita!

-Maakrapu Jenna-

Pilvisen harmaa päivä, suhteellisen kova tuuli, pieni purjejolla ja täysin kokematon jollailija. Mielenkiintoinen yhtälö. Olen saattanut aiemmin jo mainita jollasta, joka saapui Kaarinan Purjehduspalveluiden ”talliin” tai ehkä paremminkin venevajaan keväällä. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa purjehtimaan. Jo aiemmin kesällä kävimme jollalla soutelemassa Littoistenjärvellä, mutta purjeiden kanssa oli kyyti aivan toista maata!

Olin ajatellut, että jollan purjehduskuntoon saaminen olisi pikku juttu ja nopeasti ohi, mutta viriteltävää ja säädettävää olikin aika paljon. Kaikki köydet, vaijerit, vantit ja osaset löysivät omat paikkansa pikkuhiljaa ja pääsimme astumaan paattiin. Korkean maston kanssa jolla tuntui heti kiikkerämmältä kuin ilman mastoa ja voin rehellisesti myöntää, että sen kyytiin astuminen ensimmäistä kertaa ei ollut mikään läpihuutojuttu, sillä jännitin liikkeelle lähtöä aivan järjettömän paljon. Olen aiemmin ollut ainoastaan isojen veneiden kyydissä. Sellaisten, joissa ei ole pelkoa kaatumisesta. Tämä jolla on kellukkeiden ansiosta vakaampi kuin esimerkiksi optimistijolla, mutta riski sen kaatumiseen on siitä huolimatta olemassa. Vaikka teoriassa osaisinkin kääntää kaatuneen jollan takaisin pystyyn, en lähde vesille ilman kunnollisia pelastusliivejä ja tällaisella kylmemmällä ilmalla käytän jopa pelastautumispukua, ei veden varaan joutuminen ole erityisen houkutteleva idea.

Onnistuin voittamaan pelkoni ja kipuamaan paattiin. Yllätyin siitä, miten nopeasti tuuli tarttui purjeisiin ja nappasi meidät mukaansa. Onneksi Mika oli ensimmäisellä kerralla mukana neuvomassa ja opastamassa jollailun saloihin, sillä muuten olisi saattanut tulla nopeasti äitiä ikävä. Jolla nimittäin kulki aika hurjaa vauhtia. Kun vauhtiin alkoi tottua ja jollan käyttäytymistä ymmärtää paremmin, oli tunne aika upea. En ollut ikinä kulkenut niin kovaa niin lähellä veden pintaa.

Hetken opettelun jälkeen sain kokeilla laiturista lähtöä ja laituriin paluuta yksin. Ensimmäisellä yrityksellä laiturinnokassa pyörivä tuuli yllätti kokemattoman jollailijan ja painoi paatin suoraan viereiseen laituriin. Toistan taas itseäni, mutta onneksi en ollut yksin, sillä kahdestaan saimme jollan pian pois väärästä laiturista ja pääsin yrittämään uudelleen ja huomattavasti paremmalla menestyksellä. Pääsin irti laiturista, sain jollan kulkemaan haluamaani suuntaan ja pääsin turvallisesti takaisin laituriinkin. Uskomattoman hieno kokemus.

Kaikkien vauhdin ystävien tulisi ehdottomasti kokeilla jollailua. Vaikka vauhti ei todellisuudessa ole ihan hirvittävän kova, aika kovalta se siellä jollan pohjalla istuessa tuntuu!

-Maakrapu Jenna-

P.S. Tätä jollaa voi myös vuokrata 🙂

Täytyy myöntää, että saa olla kovin onnellisessa asemassa, kun työnkuvaan kuuluu viiden päivän juhannuspurjehdus Saaristomerellä. Juhannusaattona s/y Rauha lähti lipumaan Korpoströmin suuntaan kolmen hengen miehistönsä kanssa. Vaikka lämpöiset kesäkelit saapuivatkin vasta nyt, kun saaristosta on palattu takaisin näyttöpäätteen eteen, riitti matkalla tuulta purjeissa ja aurinkokin pääsi pilkahtelemaan ja kaunistamaan maisemia.

Maisemia Aspön luontopolulla

Tällaisia taukoja minun työpäiviini kuuluu. Ei mitään valittamista!

Suunnitelmissa oli 10 päivää kestävä purjehdus, jonka aikana kartoitettaisiin vierasvenesatamien palveluja ja saarten tarjontaa. Tällä kertaa reissu kutistui puoleen, kun tämä maakrapu satutti jo aiemmin oikutelleen polvensa ja seilasi loppumatkan takaisin mantereelle yhteysaluksella ja autolautalla. Jokaisen merille lähtevän nivelongelmaisen tulisikin muistaa, että veneen jatkuva keinuva liike saattaa rasittaa niveliä ja mahdolliset niveltuet kannattaa pakata mukaan ja ottaa suosiolla käyttöön.

Omalta osaltani toteutunut matkareitti oli siis Korpoström – Verkan – Aspö – Jurmo. Jurmosta hyppäsin yhteysalus Eivorin kyytiin ja sen päätesatamasta Pärnäisistä Turkuun matkaavan linja-auton kyytiin. Vaikka tämä ei alkuperäinen suunnitelma ollutkaan, oli se kovin kätevä tapa nähdä monta eri saarta ja päästä purjehtimaan avoimemmille vesille näinkin lyhyellä aikavälillä ja nämä ulkosaariston saaret ovat kyllä ehdottomasti kokemisen arvoisia!

Myöhemmin kerron vielä erikseen lisää jokaisesta satamasta, jossa pysähdyimme ja saatte kokea purjehdusfiilistä videon muodossa, mutta nyt palaan editointipöydän ääreen!

-Maakrapu Jenna-

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna pääsin seuraamaan asiakkaan moottoriveneellä pidettävää pimeäajokoulutusta. En ollut koskaan aiemmin ollut veneellä niin aikaisin keväällä tai navigoinut pimeässä. Koulutuksen aikana esiin nousi monta asiaa, joita en ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan:

Näkymät ennen vuoden ensimmäistä pimeäajo koulutusta

-Monet bensa-asemat aukeavat vasta sesongin alkaessa

-Ajopuuta ja muuta sälää on meressä paljon enemmän kuin myöhemmin kesällä

-Meri on TODELLA kylmä huhtikuussa!

-Varsinkin suurempien kaupunkien lähellä veneillessä, ympäristössä on paljon muitakin, kuin navigoinnin kannalta tärkeitä valoja.

-Valaisemattomat merimerkit on oikeasti vaikea bongata

-Kartan, valaistujen merimerkkien ja reittisuunnittelun avulla myös pimeässä navigointi on turvallista ja jopa yllättävän helppoa

Väitän, etten varmasti ole ainut, joka ei ole tullut ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että rannan lähelle parkkeeranneen auton valot näyttävät hämäävästi samalta kuin vaikka sektoriloistojen valot tai sitä, miten nopeasti hämärä muuttuukin pimeäksi. Kaikki merikortin merkinnät eivät myöskään aivan ensivilkaisulla auenneet, vaikka yleisimmät merkit osaankin bongata sekä kartalta, että luonnosta.

Keskiverto huviveneilijä ei luultavasti useinkaan veneile pimeässä. Poikkeustilanteita kuitenkin ilmenee ja sen takia uskon, että jokaiselle olisi hyötyä myös pimeässä navigoinnin perusosaamisesta. Veneilykausi kun kuitenkin jatkuu monilla heinäkuun valoisien öiden jälkeenkin.

Itselleni reissun ylivoimaisesti suurin oivallus oli se, miten kaunis onkaan peilityyni, autio, hiljalleen hämärtyvä huhtikuinen meri. Osaava ja reitin tunteva kouluttaja sai kulkemisen tuntumaan vaivattomalta eikä pitänyt liikaa kiirettä, minkä ansiosta myös koulutettavalle jäi aikaa ja energiaa nauttia hämärtyvän illan tunnelmasta pimeässä navigoinnin ohessa. Vaikka koulutus kesti vain noin tunnin, jäi reissusta palava kaipuu takaisin vesille. Onneksi nyt on jo omakin vene vesillä ja kausi pääsee kunnolla alkamaan!

-Maakrapu Jenna-

Purjehduskausi on avattu ja s/y Rauha siirretty telakalta omalle laituripaikalleen. Vaikka itsellänikin on kokemusta purjehduksesta, on kevään ensimmäinen reissu aina kuin ensimmäinen kerta merellä. Siirtopurjehduksella keli oli mitä upein. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli oli sopivan leppoisa ja uusi pelastautumispuku (josta kerron vielä myöhemmin lisää) piti alkukesän vilpoisesta merestä hohkaavan kylmyyden loitolla.

Talven aikana ehtii jo unohtaa sen, miltä tuntuu istua ohjaamassa venettä, kun purjehtii juuri sopivassa kulmassa tuleen nähden ja jokainen rivakampi tuulenpuuska nappaa kiinni purjeisiin nostaen nopeutta ja kallistuskulmaa niin, että luonnon voiman tuntee koko kropassa. Itse pidän purjehduksesta juuri sen vauhdintunteen takia. Kaikkein parasta on se, että vauhdin tunnetta ei ole luomassa moottori, vaan luonto itse.

Tänä vuonna Rauha on saanut uuden rullapurjeen ja puominkannattimen. Rullapurjeet olivat minulle käsitteenä tuttuja ennestään, mutta nyt sain olla ensimmäistä kertaa laittamassa purjetta paikoilleen. Rullalaite oli asennettu veneeseen telakalla ja olin ajatellut, että myös purjeen paikoilleen laittaminen vaatii jonkinlaisia supervoimia tai poppakonsteja, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna on aivan loogista, että rullapurje nostetaan ylös aikalailla samalla tavalla kuin tavallinenkin purje ja laskemisen sijaan purje käytön jälkeen nimensä mukaisesti rullataan odottamaan seuraavaa käyttöä. Puominkannatin taas oli minulle jopa käsitteenä vieras ja minun on pakko myöntää, että vaikka sen toimintaa ja tarkoitusta on minulle useamman kerran yritetty selittää, olen ymmärtänyt siitä käytännössä vain sen, että se helpottaa purjehdusta ja vähentää muistettavien asioiden määrä isopurjetta nostaessa ja laskiessa, kun aiemmin puomia kannatellutta vaijeria ei tarvitse irrotella ja kiinnitellä.

Tällä viikolla Rauha on päässyt tositoimiin kesän ensimmäisen purjehduskurssin merkeissä ja tuulinen sekä kirpsakka kesäkeli on tuonut oman lisänsä aloittelevien purjehtijoiden harjoitteluun. Itse olen tämän vilpoisen viikon pysytellyt tiukasti mantereella ja yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon niitä työpöydän ääreen sitovia työtehtäviä, jotta kesäkelien lämmetessä voisi hyvällä omallatunnolla taas lähteä ”kentälle”.

-Maakrapu Jenna-

Aurinkoisen kelin saattelemana lähdimme käväisemään Naantalin venemessuilla. Lämpimän auringon ansiosta hyytävä tuuli ei yltänyt ihan luihin ja ytimiin saakka. Aloitimme käynnin katsastamalla juuri avattu After sail 714 –ravintola, joka oli ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Rento ja raikas tunnelma yhdistettynä maistuvaan ruokaan aloitti messukierroksen mukavasti.

Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja suuri osa ajasta kuluikin yrittäjä Mikan vanhojen tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen ja tietysti uutta harjoittelijaa esitellen. Siinä sivussa ehdittiin myös haaveilla tulevista hankinnoista, kiertää Miinanraivausalus Wilhelm Carpelan sekä ihastella flyboard -esitystä. Mika haaveili charter ajoihin sopivasta moottoriveneestä ja itse löysin uuden lempivesikulkuneuvoni; poljettavan kanootin! Jonain päivänä minulla vielä on sellainen.

Kaiken kruunasi messuparkista messualueelle kulkevaa bussia ajanut miellyttävä herrasmies, jonka kanssa juttelimme sekä meno-, että paluumatkalla. En ollut koskaan aiemmin käynyt Naantalin venemessuilla ja nyt oli jo korkea aika vierailla sielläkin, kaunis miljöö ja mukava tunnelma. Enkä edes pudonnut mereen kovan tuulen ja pontonilaitureiden yhteisvaikutuksesta huolimatta. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan paikalla nyt viikonlopun aikana, jos siihen mahdollisuus on. Jos ei, niin toivottavasti näistä kuvista välittyy edes pieni osa tunnelmasta.

-Maakrapu Jenna-

Aloitin työharjoitteluni Kaarinan Purjehduspalveluissa tammikuussa koulunkäynnin ohella. Nyt vihdoin kouluvuosi on saatu pakettiin ja harjoittelu pääsee kunnolla vauhtiin. Olen 22 vuotias tradenomi opiskelija Salon BisnesAkatemiasta ja Kaarinan Purjehduspalveluissa vastaan erityisesti markkinoinnista. Kädenjälkeäni näette tämän Maakrapu merellä -blogin lisäksi Instagramissa, Facebookissa sekä yrityksen verkkosivuilla.

Niin kuin monissa pienyrityksissä, myös Kaarinan Purjehduspalveluissa tradenomin työnkuvaan kuuluu paljon muutakin, kuin tietokoneen näyttöruudun tuijottelua ja tositteiden järjestelyä kirjanpitoa varten. Kevään aikana harjoittelu on koostunut lähinnä verkkosivujen päivittämisestä, kirjanpidosta ja tulevan purjehduskauden valmisteluista. Tällä hetkellä purjevene Rauha ei ihan vielä ole vedessä, mutta siitä huolimatta olen päässyt jo haistelemaan meri-ilmaa asiakkaan veneellä tehdyn pimeäajokoulutuksen merkeissä.

Vaikka olen veneillyt lapsuudesta saakka jonkun verran, on ala minulle vielä uusi ja vieras. Jokainen työharjoittelupäivä tuo mukanaan uusia kokemuksia ja uutta oppia myös veneilystä, navigoinnista ja veneen käsittelystä, sillä markkinointimateriaalin keräys tapahtuu suurimmaksi osaksi erilaisten vesikulkuneuvojen kannelta käsin.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan jokaisen teistä tervetulleeksi seuraamaan työharjoitteluni etenemistä, veneilyä, opettelua ja oppimisen riemua!

-Maakrapu Jenna-

P.S. Nyt kannattaa pysyä linjoilla. Blogin kautta pääsette esimerkiksi tutustumaan Littoisten järven pinnanalaiseen maailmaan heti kun videomateriaali on editoitu. Jokaisesta julkaisusta tulee tieto myös Kaarinan Purjehduspalveluiden Facebook sivuille, joten tykkäämällä sivuistamme saat aina tiedon uusista julkaisuista!

Kauden 2017 vuokraushinnasto on nyt päivitetty vuokraus sivulle.

Lisäsimme samalla sivun loppuun viikkokalenterin, josta näet varaustilanteen. Tarkoituksemme on pitää varauskalenteri ajantasalla päivittämällä sitä aina, kun varaustilanne muuttuu.