Pilvisen harmaa päivä, suhteellisen kova tuuli, pieni purjejolla ja täysin kokematon jollailija. Mielenkiintoinen yhtälö. Olen saattanut aiemmin jo mainita jollasta, joka saapui Kaarinan Purjehduspalveluiden ”talliin” tai ehkä paremminkin venevajaan keväällä. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa purjehtimaan. Jo aiemmin kesällä kävimme jollalla soutelemassa Littoistenjärvellä, mutta purjeiden kanssa oli kyyti aivan toista maata!
Olin ajatellut, että jollan purjehduskuntoon saaminen olisi pikku juttu ja nopeasti ohi, mutta viriteltävää ja säädettävää olikin aika paljon. Kaikki köydet, vaijerit, vantit ja osaset löysivät omat paikkansa pikkuhiljaa ja pääsimme astumaan paattiin. Korkean maston kanssa jolla tuntui heti kiikkerämmältä kuin ilman mastoa ja voin rehellisesti myöntää, että sen kyytiin astuminen ensimmäistä kertaa ei ollut mikään läpihuutojuttu, sillä jännitin liikkeelle lähtöä aivan järjettömän paljon. Olen aiemmin ollut ainoastaan isojen veneiden kyydissä. Sellaisten, joissa ei ole pelkoa kaatumisesta. Tämä jolla on kellukkeiden ansiosta vakaampi kuin esimerkiksi optimistijolla, mutta riski sen kaatumiseen on siitä huolimatta olemassa. Vaikka teoriassa osaisinkin kääntää kaatuneen jollan takaisin pystyyn, en lähde vesille ilman kunnollisia pelastusliivejä ja tällaisella kylmemmällä ilmalla käytän jopa pelastautumispukua, ei veden varaan joutuminen ole erityisen houkutteleva idea.
Onnistuin voittamaan pelkoni ja kipuamaan paattiin. Yllätyin siitä, miten nopeasti tuuli tarttui purjeisiin ja nappasi meidät mukaansa. Onneksi Mika oli ensimmäisellä kerralla mukana neuvomassa ja opastamassa jollailun saloihin, sillä muuten olisi saattanut tulla nopeasti äitiä ikävä. Jolla nimittäin kulki aika hurjaa vauhtia. Kun vauhtiin alkoi tottua ja jollan käyttäytymistä ymmärtää paremmin, oli tunne aika upea. En ollut ikinä kulkenut niin kovaa niin lähellä veden pintaa.
Hetken opettelun jälkeen sain kokeilla laiturista lähtöä ja laituriin paluuta yksin. Ensimmäisellä yrityksellä laiturinnokassa pyörivä tuuli yllätti kokemattoman jollailijan ja painoi paatin suoraan viereiseen laituriin. Toistan taas itseäni, mutta onneksi en ollut yksin, sillä kahdestaan saimme jollan pian pois väärästä laiturista ja pääsin yrittämään uudelleen ja huomattavasti paremmalla menestyksellä. Pääsin irti laiturista, sain jollan kulkemaan haluamaani suuntaan ja pääsin turvallisesti takaisin laituriinkin. Uskomattoman hieno kokemus.
Kaikkien vauhdin ystävien tulisi ehdottomasti kokeilla jollailua. Vaikka vauhti ei todellisuudessa ole ihan hirvittävän kova, aika kovalta se siellä jollan pohjalla istuessa tuntuu!
-Maakrapu Jenna-
P.S. Tätä jollaa voi myös vuokrata 🙂