Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna pääsin seuraamaan asiakkaan moottoriveneellä pidettävää pimeäajokoulutusta. En ollut koskaan aiemmin ollut veneellä niin aikaisin keväällä tai navigoinut pimeässä. Koulutuksen aikana esiin nousi monta asiaa, joita en ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan:
Näkymät ennen vuoden ensimmäistä pimeäajo koulutusta
-Monet bensa-asemat aukeavat vasta sesongin alkaessa
-Ajopuuta ja muuta sälää on meressä paljon enemmän kuin myöhemmin kesällä
-Meri on TODELLA kylmä huhtikuussa!
-Varsinkin suurempien kaupunkien lähellä veneillessä, ympäristössä on paljon muitakin, kuin navigoinnin kannalta tärkeitä valoja.
-Valaisemattomat merimerkit on oikeasti vaikea bongata
-Kartan, valaistujen merimerkkien ja reittisuunnittelun avulla myös pimeässä navigointi on turvallista ja jopa yllättävän helppoa
Väitän, etten varmasti ole ainut, joka ei ole tullut ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että rannan lähelle parkkeeranneen auton valot näyttävät hämäävästi samalta kuin vaikka sektoriloistojen valot tai sitä, miten nopeasti hämärä muuttuukin pimeäksi. Kaikki merikortin merkinnät eivät myöskään aivan ensivilkaisulla auenneet, vaikka yleisimmät merkit osaankin bongata sekä kartalta, että luonnosta.
Keskiverto huviveneilijä ei luultavasti useinkaan veneile pimeässä. Poikkeustilanteita kuitenkin ilmenee ja sen takia uskon, että jokaiselle olisi hyötyä myös pimeässä navigoinnin perusosaamisesta. Veneilykausi kun kuitenkin jatkuu monilla heinäkuun valoisien öiden jälkeenkin.
Itselleni reissun ylivoimaisesti suurin oivallus oli se, miten kaunis onkaan peilityyni, autio, hiljalleen hämärtyvä huhtikuinen meri. Osaava ja reitin tunteva kouluttaja sai kulkemisen tuntumaan vaivattomalta eikä pitänyt liikaa kiirettä, minkä ansiosta myös koulutettavalle jäi aikaa ja energiaa nauttia hämärtyvän illan tunnelmasta pimeässä navigoinnin ohessa. Vaikka koulutus kesti vain noin tunnin, jäi reissusta palava kaipuu takaisin vesille. Onneksi nyt on jo omakin vene vesillä ja kausi pääsee kunnolla alkamaan!
-Maakrapu Jenna-